Elämyksiä ihmisten pihoilla

Tänä viikonloppuna olemme kierrelleet ihmisten pihoja Yhdysvaltain suurimmassa puutarhatapahtumassa, Garden Walkissa täällä Buffalossa. Ihan kaikkia lähes 400 pihaa emme käyneet katsomassa mutta kyllä vinkkien perusteella kiinnostavimmat kohteet bongattiin. Tapahtuman idea on yksinkertainen: Puutarhaihmiset ovat voineet ilmoittaa itsensä mukaan, ja heidän kohteensa on merkitty karttaan, jota jaetaan ilmaiseksi muutamassa pisteessä. Vierailijat saavat ilmaiseksi kierrellä pihoja - jopa takapihojakin - ja ihastella istutuksia, kiviasetelmia ja vesiaiheita. Puutarhaharrastus yhdistää naapurustoja ja nostaa asuinalueiden arvoa.

Yhdeltä takapihalta löytyi kaunis uima-allas ja jättikokoisia kukkia, toisesta kiehtova viidakko koriste-esineineen ja patsaineen, eräällä pihalla oli peilejä ja salainen polku, joillakuilla oli kalalammikoita kultakaloineen... Ohessa on vain murto-osa puutarhakuvasadosta. Blogin pääkuva on yksi niistä. Nauttikaa! Kun klikkaat kuvaa, saat sen isoksi.

Puutarha voitti autoilun...

Hyvän päivän toivotukset ohikulkijoille.

Englantilaistyylisiä pikku taloja.

Tämän tekijällä hyvä värisilmä.

Suosikkipihani! Sieltä löytyi lasikuulia ja tekstejä kivissä, "dream" ja "create".

Lukeva patsas kasvien sylissä.

Unelmien maja puussa, uskomaton!

Liljojen loistoa, violetin huumaa.

Yön kuningatar?

Lähtiköhän Pan huilaamaan? Lapio jäi.

Kadunvarsilla lapset olivat pystyttäneet myyntipöytiä, joilta puutarhaväki sai ostaa vettä, popkornia, muffinseja ynnä muuta. Myös meidän poikamme saivat idean, että hekin haluavat myydä jotain. Tänäänpä sitten meidän pikku myyntimiehet huutelivat talomme edessä jalkakäytävällä: "Toys and water!" Hyvin pojat osasivat sanoa "one dollar", kun ihmiset kysyivät "how much?". Tunnin aikana veljekset saivat myytyä vesipulloja ja leluja 6 dollarin ja 75 sentin arvosta. Aika hyvin, vai mitä?

Terveisiä uusille suomalaisille tutuillemme ja kiitoksia mukavasta puutarhaseikkailuseurasta! :)

Lisää kauneutta: http://gardenwalkbuffalo.com/

Talo onkin paljon vanhempi!

B) Arvaa, saako parvekkeen oven auki?

Huom. tekstin ohessa on kuva-arvoituksia. Vastaukset alinna.

Vuokraisännän mukaan talomme on rakennettu 1911, mutta kun kävin historiamuseossa selvittämässä talon taustoja, kävi ilmi, että talo on rakennettu joko vuonna 1886 tai 1887. (No ilmankos... Näitä pikku säätämisiä taitaa riittää vielä talveksi.)

A) Mikä tämä on?

C) Arvaa mikä?

History Museumin tutkimuskirjasto oli pieni mutta kiinnostava paikka. Seitsemällä dollarilla sisään, kännykkä kiinni, käsilaukku kirjastonhoitajan kaapin päälle, ei omia kyniä, sääntöjen allekirjoitus... Ja sitten sai hyvää palvelua ja kaikenlaista aineistoa eteensä. Kirjastonhoitaja pystyi muistinsa perusteella haarukoimaan asuinalueemme ja siten myös talomme rakennusajankohdan, joka ajoittuisi vuosille 1880 - n. 1890.

D) Montako ruutua löydät kuvasta?

E) Missä huoneessa avainkoukkuja?

Hän ei kuitenkaan löytänyt talostamme vanhoja kuvia, mutta eipä kaikkia asuinalueita ole dokumentoitu yhtä tarkasti kuin toisia. Tutkimme yhdessä atlaksia eli asemakaavapiirustuksia, joista lopulta löytyi talon kuva ja sen päältä nimi Hensle. Atlaksen perusteella rakennusajankohta olisi aikavälillä 1884 - 1891. Näitä vihjeitä seurasimme eteenpäin selaamalla kaupunkiluetteloita, mutta nimeä Hensle ei löytynyt.

F) Mistä talon kerroksesta tämä kuva?

Kirjastonainen tiesi, että voimme yrittää etsiä ensimmäisiä asukkaita osoitteen perusteella, ja hän ohjasi minut mikrofilmilaitteen luo. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni kelailemaan mikrofilmiä. Buffalon kaupunkin osoitekirjasta ja perheluettelosta vuodelta 1887 löysin lopulta osoitteemme kohdalta merkinnän Mr. and Mrs. Oscar Meyer. Nainen etsi vielä joltain hyllyltä kirjan, josta hän pystyi tarkistamaan herran ammatin. Hän oli kirjanpitäjänä puutavarayrityksessä. Ehkäpä hän myi talon Henslelle.

G) Kummasta tulee kuumaa?

H) Arvaa mikä?

Katumme nimi Hodge tarkoittaa muuten renkiä ja maamiestä.

Oikeat vastaukset kuvavisaan:
A) Oiskohan öljysäiliön tankkausreikä? Jaa-a. Se on kivijalassa.
B) Ovi aukeaa ulospäin pari senttiä, koska eihän se mahdu tuollaisessa kapeassa ranskalaisessa parvekkeessa aukeamaan kokonaan.
C) Ikkunan lukkosysteemi. Ikkunan alaosan saa nostettua ylöspäin. Systeemi toimii hissimäisesti sivussa, lähes piilossa olevilla naruilla, joihin ei itse tarvitse koskea.
D) 3+14+8=25 (+1 jos lasketaan uloin sininen ikkunaraja eli yht. 26)
E) Keittiössä.
F) Vintiltä.
G) Lämpöpatteri, toimii kaasulla.
H) Vasemmasta.

P.S. Kai huomasit, että tänään tätä tekstiä ennen julkaisin jutun poikien kielitaidosta... :)

Poikien sanavarasto kasvaa

Poikien kielitaito on kehittynyt. Ainakin näitä alla olevia lauseita ja sanoja olen kuullut poikien käyttävän:
- What is your name?
- Who are you?
- How are you?
- My name is...
- One, two, three.... twenty
- Good
- I don't know.
- Excuse me.
- More bread/milk/water.
- Hot dog, pasta, pizza, chicken...
- Hit the pizza!
- Fire!
- You cannot get me!
- Go away
- Stop it
- He is wearing a brown jacket.
- Stupid mom.
- Daddy
- Thank you.
- You are welcome.
- Hi
- Hello
- Good morning
- Bye, bye
- Superhero
- Angry birds
- Space
- Star
- Millet
- Come on!
- Don't do that!
- Look at this.
- Truck
- Airplane
- I don't know.
- We wanna...
- Bike
- Football
- No hands
- Kick it!
- Score
- Mud
- Let's go!
- Play with me.
- Yes, no, please

Hamlet, hibachi ja baseball

Kaikenlaista showta... Alla lyhyet kuvaukset kolmesta erilaisesta kuvineen.

Tiistaista sunnuntaihin on täällä iltaisin tarjolla puistoteatteria monien muitten ilmaistapahtumien lisäksi. Toissaviikolla kävin miehen kanssa katsomassa Shakespearen Hamletia. Ihan aitiopaikoille ei päästy, mutta varsin mukavasti saatiin piknikpeitto alamäkeen muitten joukkoon. Siinä oli mukava köllötellä ja nauttia leppoisasta tunnelmasta. Keskittyminen ei kuitenkaan riittänyt teatterin seuraamiseen etäisyyden ja vaikean englannin takia. Aika nopeasti tipahdettiin kärryiltä, mutta ei se haitannut. Eikä mies onneksi alkanut kuorsata. Puolessa välissä, kun aurinko oli jo laskenut ja alkoi väliaika, lähdimme. Yleisön joukossa näköjään kiersi kolehti, ja jotkut katsojat sytyttivät tuikkuja. Heillä taisi olla jännä ilta. Pääkalloja ja kaikkea...

Shakespearen Hamlet Delaware-puistossa oikealla.

Poikkesimme japanilaiseen ravintolaan, jossa oli mahdollisus nähdä, kun ruoka valmistetaan nenän edessä. Valitsimme tietenkin sen vaihtoehdon. Ruuanlaitto osoittautui olevan paljon enemmän kuin tavallista kokkausta. Se oli näytös. Kokki jonglöörasi paistovälineillä, pompotteli lastalla kananmunaa, jonka lopulta ilmassa rikkoi, suihkasi lasten suuhun vettä ja meille aikuisille jotain mietoa sakea, liekitti lihoja, teki sipulista tulivuoren, jonka sammutti pissapojalla. Olihan se näyttävää, mutta kokki taisi läträtä liikaa kastikkeiden kanssa, koska oma annokseni oli liian makea.

Manne ken pis ja mission impossible hibachi-kokkauksessa...

Baseball-stadionilla oli noin 8 000 ihmistä ja paljon lisää olisi mahtunut. Tunnelma oli - kuinkas muutenkaan - leppoisa. Monikohan mahtoi todella seurata peliä, kun pääosan vei napostelu ja mutustelu? Itse peli oli melko hidas. Pitkään aikaan ei tuntunut tapahtuvan mitään, kunnes yhtäkkiä lyöjä osuikin palloon, joka lopulta lensi kaaressa katsomoon. Tässä tilanteessa yleisö havahtui, miten käykään. Osuuko pallo jonkun päähän tai selkään vai ottaako joku omalla räpylällä kopin? Kaikki nämä vaihtoehdot kävivät toteen. Ihan kiva perhetapahtuma, mutta sääntöjen tunteminen helpottaisi lajin seuraamista. Muutama kuriositeetti: Yksi syöttäjä heitti palloa noin 135 km/h. Buffalo Bisons hävisi ottelun 12 - 3 Toledo Mudhensille. Yhdellä tauolla annettiin kunniaa parille katsojalle, nuorehkolle miehelle ja naiselle, koska he olivat palvelleet armeijassa jossainpäin maailmaa. Näin sitä mainostettiin yhtä isänmaallista ammattivaihtoehtoa.

Yksi biisoneista lyömässä vasemmalla.

Yksi linkki tarjolla tällä kertaa, eli baseball-tietoutta Wikipediasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Baseball

Aurinkorasva- ja puheluongelmia

Rasvaako vai ei?

Kuvittele itsesi seuraavanlaisiin, hieman toisiaan muistuttaviin tilanteiseen:

1. Olet hoitajana päiväkodissa, ja on paahtava hellepäivä. Olet menossa lasten kanssa ulos. Laittaisitko lapsille aurinkorasvaa?
2. Lisätään yllä olevaan uutta tietoa. Olet muuten samassa tilanteessa, mutta huomaat, että yhtä lasta varten ei ole tuotu omaa aurinkorasvapurkkia. Laki vaatii, että kaikilla lapsilla pitää olla oma purkki. Laittaisitko lapselle aurinkorasvaa jonkun toisen purkista?
3. Lisää tietoa yllä olevaan: Aurinkorasvan ajatellaan olevan kuin lääke, ja olet myös siinä uskossa, että lapsella ei ole omaa aurinkorasvapurkkia. Pyydätkö tämän vanhempaa tuomaan sellaisen? Rasvaatko lapsen jonkun toisen rasvalla, rikot lakia ja otat terveydellisen riskin? Vai etkö tee kumpaakaan edellä mainituista vaan annat asiantilan olla - eli lapsi saa aina olla ilman aurinkorasvaa?

Arvannet, miten tämä jatkuu. Huomasin eräänä päivänä, etteihän lapsiani ole rasvattu ja selvisi, ettei heitä ole rasvattu yhtä kertaa lukuun ottamatta. Samalla selvisi kumma osavaltion laki. Aurinkorasvan ajatellaan olevan kuin lääke, jota toiselle ei siksi voi antaa mahdollisten allergisten reaktioiden pelossa. Yritin tuoda esiin myös eettisen ongelman: olisiko asialle pitänyt tehdä jotain? Kumpi on pahempi: palanut lapsi vai rikottu laki? Kaiken lisäksi koko tuon ajan poikien aurinkorasva oli ollut siinä paikassa, mihin muutkin tavarat (haavanpuhdistusaine, xylitolitabletit, varavaatteet) olin laittanut ja siis paikassa, joka oli minulle aiemmin osoitettu. Yksi hoitaja oli poikkeuksellisesti kerran rasvannut pojat, koska erikseen olin pyytänyt, ja olin itse siis siinä uskossa, että hoitajilla on aurinkorasva käytössä.

Minun OLISI pitänyt huomata paljon tätä aiemmin, että tuossa aurinkorasvahommassa jokin mättää, ja hoitajien OLISI pitänyt sanoa minulle aurinkorasvakäytännöistä. Ottaa päähän, mutta tässä kuitenkin opittiin puolin ja toisin.

Henkilötietoja myytävänä

Kun puhelimeni soi, on paljon todennäköisempää, että siellä on joku tuntematon kuin tuttu. Automaattiset myyntikoneet soittavat usein, siis langan päässä ei ole ihminen vaan nauhoitus, joka yrittää myydä jotain, ja puheentunnistuskone, joka osaa vastata suhteellisen vakuuttavasti siihen, mitä vastaan sille. Sitten on väärään numeroon soittavia. Kerran yksi mies yritti omaan kännykkäänsä asentaa vastaajaa ja aina puhelu tuli minulle. Yhdessä ihmeteltiin, miten hänen vastaajansa numeron voi olla sama kuin minulla. Yksi ryhmä ovat pila- ja häirintäpuheluiden soittajat.

Pari päivän aikana joku mummeli pikku kaupungista on soitellut minulle ja hokenut "suck my dick" tai "I kill you". No, ei ole hauskaa. Ai, mistä tiedän, että mummeli jostain? No, siitä että netissä on palveluita, joista saa yllättäviä tietoja ihmisistä. Nakuttelin hänen puhelinnumeronsa pariin palveluun ja sain kummastakin samat tiedot: etu- ja sukunimi, ikä, asuinalue, kartta. Toinen palvelu kertoi myös asunnon arvon dollareissa, makuuhuoneiden ja kylpyhuoneiden lukumäärän, läheiset sukulaisuussuhteet yms. Dollarilla ja neljällä kympillä olisin saanut lisää tietoa sukulaisista, varallisuudesta, häntä koskeneista oikeusjutuista, sosiaalisen median profiileista ja monesta muusta aiheesta. Kokeilkaapa esimerkiksi näitä palveluja huviksenne jollakin keksimällänne nimellä: www.411.com, www.intelius.com. Alkoiko mietityttää, milloin tällaista on Suomessa?

Saas kuulla, soitteleeko elämäänsä jännitystä hakeva ikäihminen minulle tänäkin iltana. En vastaa. Jolleivat puhelut lopu, niin sitten pyydän operaattoria blokkaamaan tuon tyypin numeron pois ja soitan poliisille häirinnästä. Ottaa päähän tämäkin tapaus.

Ruostevyöhykkeellä kauneutta etsimässä

Ruosteinen nostosilta vie vanhan kanavan saarelle.

Rust Belt sanotaan Buffalosta ja muista järvenrantakaupungeista, joilla teollisuuden kultakausi on muuttunut ruostekaudeksi. Aikanaan, kun tukkeja ja kauppatavaraa kuljetettiin Suurilla järvillä, teollisuus luonnollisesti keskittyi rannoille. Nyt vanhat tehdasrakennukset ja hallit ovat rapistuneita, ikkunat rikki, raiteet ruosteessa. Suomessakin rautatiet ja valtatiet kulkevat kauniiden järvien rantoja samoista syistä.

Ylöspäin yhdessä, Buffalo nousee.

Sinnikkäästi kuitenkin pienetkin rantakaistaleet pyritään ottamaan virkistyskäyttöön tai muuten vallataan täälläkinpäin maailmaa. Pienen kivenmurikan päälle voi mennä onkimaan, vanhat seinät kelpaavat graffitien maalaamiseen, pyörätien saa kapealle rantakaistaleelle ja taiteelle on tilaa missä vain.

Vanhan kanavan laitamia verkkoaidan läpi nähtynä.

Lienee hylätty viljamakasiini.

Rannoilla tuulee, metalli kiiltää.

Uusi, puinen pyörätie kulkee ohi ruosteisen vyöhykkeen ja järvenrantapusikon.

P.S. Vaihdoin kansikuvan, kuten jo ehkä huomasitkin. Kävimme Hamburgin rannoilla viilentymässä, koska on tosi kuumia helteitä pidellyt. Nyt on varjossa 30 astetta, ja kello on kahdeksan illalla. Huh hellettä!

Taidetta kerrassaan

On se ilo asioida putkimiesten kanssa täälläpäin maailmaa. Tämänkertaisena syynä oli kylpyammeen putkiston tukos. Ennen ammattimiehen paikalle kutsua, analysoimme tilannetta. M yritti sohia viemäriä, jotta saisi tukoksen avattua, mutta ei. Tiedossamme oli, että ammeen alta lähtevä putki kulkee aivan vaakasuorassa, ennen kuin tekee mutkan alaspäin, minkä takia vesi on aina valunut kovin hitaasti ammeesta pois. Sitten M avasi ammeen päädyssä olevan seinäpaneelin, jonka takana näkyy putkistoa, ja irroitti oudon mekaanisen tulpan ja päätteli, että tukoksen on oltava kohtisuoraan alaspäin menevässä putkessa. Oli aika soittaa vuokraisännälle ja pyytää häntä kutsumaan putkiasentaja paikalle.

Ennen ammattimiehen tuloa koko perheemme plus anoppi lähti Burchfield-Penney-taidemuseoon katselemaan muun muassa valokuvia Marilyn Monroesta. (Enää ei jaksa stressata pikku tukoksista...) Vaikutuin Topolskin kaaritutkielmista, ja koko ryhmämme taisi pitää Berronen "paperikassipyramidista". Pikku A oivalsi Steinfeldin teosten pysähtyneen liikkeen, ja iso A tunnisti satavuotiaasta taulusta Venetsian. Anopille tuli mieleen monen taiteilijan tekemästä Odyssey-teossarjan eräästä työstä Porin Jazzit. (http://www.burchfieldpenney.org/exhibitions/current-exhibitions/)

Putkimies tiesi heti, mistä oli kyse. Koko putkisysteemi oli rakennettu varsin oudosti 15 vuotta sitten. Itse sanoisin, että väärin ja epäammattimaisesti rakennettu, jos kerran hänen arvionsa mukaan joudutaan nyt seinää hajottamaan. Työ kestäisi parista tunnista pariin päivään riippuen siitä, mitä seinän takaa paljastuu. Vuokraisäntä tuli paikalle kuultuaan putkimiehen arvion puhelimessa - eikä hymyillyt kuten yleensä. Voi parkaa.

Ystävällinen ja kaikin puolin mainio putkimies aloitti työnsä. Jokin jyryytin ja saha hänellä oli mukanaan, mutta me - anoppi mukaan lukien - menimme terassille nauttimaan lounasta viinin kera. Työn äänet vaimenivat miellyttävän tuulen puhallellessa. Ja lopulta meillä kaikilla kävi onni onnettomuudessa; seinää tarvitsi purkaa vain parinkymmenen laatan verran eikä lattiaa ollenkaan, ja työ kesti vain tunnin verran.

Putkistojenkin suunnittelu lähenee taidetta silloin, kun siinä osataan optimoida materiaalin määrä, systeemin kulkureitti, riittävä tila huoltotoimenpiteille ja kestävyys. Satavuotiaassa talossa on ehtinyt olla monta putkiasentajaa hääräämässä, kukin omine taiteellisine näkemyksineen... Pääasia on, että nyt suihku ja amme taas toimivat.

Lisäänpä tänne loppuun vielä poikien ja vähän omaakin ITE-taidetta kuvina selityksineen. Mielellämme luemme lukijoitten ajatuksista. Siis kommentoikaa rohkeasti.

Linnan väkeä päivällisellä.

Yksisilmäisten maa - hyvikset (vas.) ja pahikset (oik.) taistelevat. (Pikku A)

Pahis (vas.) lyö miekalla toista, jonka siipikäsistä alkaa veri virrata. Ystävällinen muna kuitenkin pissaa pahiksen miekan päälle, ja se sulaa. (Iso A)

Mänty meren rannalla. Tehty leikkaamalla paloja liimautuvasta hyllypaperista. Samaa hyllypaperia käytin, kun piti saada se putkimiehen tekemä reikä seinässä umpeen väliaikaisesti.

Ajatuksia lenkiltä

Tein ensimmäisen pitkän lenkin täällä, 1 tunti 10 minuuttia. Juoksin ensin Bidwellin puistotielle ja sieltä Delaware-puistoon ja siellä golfkentän lenkkireitin ympäri ja takaisin kotiin. Matkan pituudeksi arvioisin noin 7 mailia eli 10 - 11 kilometriä. Onneksi tuuli hieman, ettei ilma tuntunut niin kuumalta. Lämpöasteita on yhä noin 26. Puolipilvistä.

Juostessa mietin haastetta, jonka tulin asettaneeksi itselleni juhannuksen aikaisessa blogitekstissäni, johon sain vielä kannustavan kommentin. Mitä en Suomesta kaipaa? Sain aikaiseksi alla olevan listan, jossa osa on loppujen lopuksi aika triviaaleja asioita.

En kaipaa

• Hyttysiä - täällä ei niitä juuri ole. Linnut syövät täällä kai muita ötököitä.
• Jyrkkiä mäkiä - täällä ei onneksi tarvitse juosta pyöräilevien poikien perässä alamäkiä henkihieverissä eikä vastaavasti lykätä heitä ylämäissä.
• Kukkapenkkien kitkemistä ja ruohonleikkuuta - nyt vuokraisäntä hoitaa kaikki pihatyöt.
• Negatiivisuutta ja valitusta - sillä täällä ihmiset yrittävät nähdä asioiden valoisat puolet tai ottavat asiat niin kuin ne ovat. Toisaalta kritiikinsietokyky on täällä ehkä turhan matala.
• Niitä naurettavia  ja karmeita lööppejä kauppojen kassoilla - sillä täällä ei niitä ole näkynyt.
• Tiskikonetta - kumma juttu, mutta ehkä siksi, että täällä tiskihomma on kerralla ohi ilman hurinoita ja odottelua.
• Värikuula-ammuskelua - täällä en sellaisia harrastuksia ole yleisesti nähnyt. (Paitsi kerran yhdellä pojalla puistossa oli värikuulapyssy, ja hänen äitinsä käski pojan puiston nurkkaan yksikseen sihtailemaan puuta.)

Toisaalta ja toisaalta... Ovathan mäetkin joskus kivoja, eikä kukkapenkkien kitkeminen ole mitenkään raskasta puuhaa. Ja niin edelleen. Elämä täälläkin on ihan tavallista. Kulttuurierot eivät ole hirveän suuria loppujen lopuksi. Shekkitouhutkin tuntuvat toimivan alun hämmennyksen jälkeen hyvin, eipähän tarvitse mennä nettiin naputtelemaan pitkiä viitenumerosarjoja, kun iskee toiselle shekin käteen. Mies on omat palkkashekkinsä saanut kätevästi tilille drive-in-shekkiautomaateilla. Ei tarvitse siis edes autosta poistua. On se kätevää, heh.

Perusarvoja

Mietin lenkillä myös amerikkalaisia perusarvoja, joita toistetaan presidenttien puheissa ja juhlapuheissa, myös postimerkeissä. Ikimerkeissä on Yhdysvaltain lipun kuva ja alla jokin näistä sanoista: freedom, justice, equality, liberty - forever. Eli vapaus johonkin, oikeudenmukaisuus, tasa-arvoisuus ja vapaus jostain - ikuisesti. Englannin kielessä on kaksi sanaa vapaudelle, jotka käänsin tuossa oman käsitykseni mukaan. Freedom viitannee enemmän henkilökohtaiseen vapauteen toimia, kun taas liberty-sanassa lienee vivahdus lain suuntaan.

Eilen illalla katsoin M:n kanssa elokuvan Lincoln, jonka on ohjannut Steven Spielberg. Lincoln oli se presidentti, joka 1800-luvulla sai läpi sisällissodan aikana lisäyksen perustuslakiin ja siten orjia vapauttavan lain. Elokuva esitti Lincolnin perusteellisena harkitsijana, humoristisena tarinankertojana ja loogisena lainoppineena, joka kärsivällisesti ja peräänantamattomasti jaksoi tehdä työtä saadakseen kannatusta uudelle laille. Hänellä oli unelma vapaasta maasta ja ihmisten tasa-arvosta.

Millainen on suomalaisten vapauskäsitys? Vapautta kulkea metsässä, jokamiehenoikeudet, itsenäisyys, oma maa, oma kieli, vapaus oppia...

Tällaista tällä kertaa. Rohjetkaa vain kommentoida.

Lue lisää

Oikeudellisesta argumentaatiosta suomeksi
http://wanda.uef.fi/oikeustieteet/netti11-12/oikarg.pdf 

Abraham Lincolnista englanniksi
http://www.whitehouse.gov/about/presidents/abrahamlincoln/

Jokamiehenoikeudet Suomen laissa
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096?search[type]=pika&search[pika]=jokamiehen

Itsenäisyyspäivä 4. heinäkuuta

Happy Independence Day!

Jo viime viikolla alkoi kuulua pauketta ulkoa, vaikkei ilotulituksiin ollut vielä lupaa. Pari ihmistä ilmoitti meille asiasta etukäteen, ettei meidän turhaan tarvitse huolestua äänistä. Kyselin, miten he itse viettävät juhlapäivää. Ilmeisesti varsin matalalla profiililla. Perheelliset eivät aikoneet viedä lapsia katsomaan kaupungin järjestämiä ilotuksia suuren väkimäärän takia. Itsenäisyyspäivällä ei tunnu olevan yhtä suurta merkitystä täällä kuin esimerkiksi suomalaisille.

Kävin poikien kanssa tutkailemassa juhlatunnelmaa päivällä keskustan satama-alueella, Canalsidessa. Järjestysmiehiä oli jo liikenteessä, parkkipaikkatiloja järjesteltiin, äänentoistolaitteita viriteltiin ja ihmiset käyskentelivät odottavaisissa tunnelmissa rantabulevardia. Pikku lippuja liehui kiertoliittymissä.

Saimme kutsun miehen kollegan luo katsomaan ilotulituksia illalla. Olimme paraatipaikalla. Näköala oli mainio. Ilotulitus alkoi varttia yli kymmenen ja kesti puoli tuntia. Ei siinä mitään rytmiä tai sen kummempaa visuaalista kerrontaa ollut, vain jytkyjä ja isoja, upeita tulitteita putkeen. Lopuksi kova, rummutusmainen pauke päätti pitkän ilotulitussarjan. Ranta-asukkaat antoivat aplodit, ja paateista kuului torvien tyyttäilyä kaukaa järveltä asti.

Yhdysvallat itsenäistyi joskus 1700-luvulla presidentti Jeffersonin aikana. Sisällyssota oli sitten 1800-luvulla. Tätä tarkempaa tietoa täältä:

Englanniksi
http://www.archives.gov/exhibits/charters/declaration.html
http://www.census.gov/newsroom/releases/archives/facts_for_features_special_editions/cb13-ff14.html 
 
Suomeksi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvaltain_itsen%C3%A4isyysjulistus
http://www.finland.org/public/default.aspx?nodeid=43217&contentlan=1&culture=fi-FI

P.S. Tiedoksi: Parhaat skypetysajat meillepäin Suomen aikaa: klo 14 - 16, klo 19 - 20. Saa lähettää myös sähköpostia tai kommentoida tuohon alle suoraan. Mistä haluaisit täällä blogissa kirjoitettavan? Lukijoilla on mahdollisuus vaikuttaa. Kiitos ja kivoja kesäpäiviä sinne!